Lahteen olikin sitten melkoinen matka ja paikka oli ihan vieras, se Emännän siskokin haisi ihan toiselle koiralle! En aluksi uskaltanut mennä häntä moikkaamaan, vaan odottelin muutaman tunnin ja lenkin jälkeen rohkaisin mieleni ja tutustuin häneenkin. Ihan oli yhtä mukavat ja lempeät kädet kuin Emännällä ja mummullakin, että turhia jänskäilin. Mutta eipä sitä koira voi koskaan liian varovainen olla! Täytyyhän sitä vähän katsoa kenen antaa rapsutella. Reissun jälkeen tuppaa aina vähän väsyttämään normaalia enemmän..

Emäntä oli ostanut minulle tänään uuden kivan lelun, josta tuli heti lempileluni! Siellä oli sisällä vähän nakkia ja lempiruokaani, ja minulla meni hetki, että sain ne sieltä syötyä. Miksiköhän se on tehty niin vaikeaksi? Mutta kyllä minulla kivaa oli!

P.S. Mummu on ihana, kun se antaa minulle aina kaikkea hyvää, kunhan vain katson häntä tarpeeksi kauniisti. Viimeistään ainakin silloin, kun näytän muutaman tempun, jonka Emäntä on minulle opettanut!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti