Romanian Rinsessa: heinäkuuta 2010

Palauduimme Emännän kanssa mökiltä kotio eilen illasta. Lähdimme sinne toissa lauantaina, ja onnekseni automatka ei ollut kovin pitkä. Mökki oli ihana paikka.. siellä sain olla ilman valjaita ja hihnaa oikeastaan koko ajan, ulko-ovet pidettiin auki kaiken päivää, joten sain kulkea miten mielin – ainakin melkein. Yksi aamu lähdin tutkimaan vähän enemmän mökkialuetta, kunnes kuulin Emännän huutelevan minua hieman huolestuneeseen sävyyn ja laukkasin katsomaan mikä hänellä oli hätänä. Ei sillä ollutkaan mitään vakavaa, sanoi vain että olinpa lähtenyt itsekseni vähän turhan kauas. Joskus nuo tuoksut vaan vie pienen koiran mennessään, eikä sitä huomaa menneensä (Emännän mielestä) liian kauaksi. Sen jälkeen en enää saanutkaan mennä ihan mieleni mukaan, Emäntä aina välistä huhuili perääni, etten vain katoaisi näköpiiristä. Olihan se ehkä vähän turhauttavaa, mutta taas toisaalta, kyllä siitä tytöstä on tullut minulle sen verran tärkeä, että en minäkään mielelläni kadota häntä näkösältä!

Emännän sisko ja sen mies sekä heidän koiransa Hero tulivat seuraksemme pariksi päivää. He tulivat niin myöhään maanantai-illasta, etten oikein jaksanut parempaa tuttavuutta heihin silloin tehdä. Hero oli melkoinen höselö, ja näytinkin hänelle heti etten tykkää tungettelusta, varsinkaan väsyneenä. Seuraavana aamuna, kun olin saanut nukkua rauhassa koko yön, olin virkeä ja mieleni teki leikkiä, joten pyysinkin Heroa vähän riehumaan kanssani. Ja voi että se poika olikin kova riehumaan! Jostain syystä minun pääni löytyi hänen kidastaan vähän turhan useasti minun makuuni, korvani olivat jatkuvaan märkänä kuolasta. Tarhalla olen kuitenkin oppinut pitämään puoleni, joten ojensin herraa vähäsen leikin mennessä liian rajuksi. Rymysimme mökkimaaston matalaksi alta aikayksikön, mustikat vain lensivät.

Tästä linkistä pääset katsomaan Emäntäni kuvaaman videopätkän minun ja Heron rantaleikeistä!

Ja tässä kuvia reissusta noin muutenkin