tiistai 22. kesäkuuta 2010

Puistoilua

Kylläpäs sitä voi pienen koiran elämä muuttua viikossa. Nyt kun alkaa nämä lähipuistot tulemaan tutuiksi niin ulkoilukin sujuu jo kivemmin, Emäntä ainakin jaksaa kehua. Ja sainpas perjantaina ensimmäisen suomalaisen ystävänkin, Nimdan!



Siinäpäs vasta mukava tyttö onkin, vaikka meillä on 5 vuotta ikäeroa. Mutta kuka sellaisista välittää, kun on kivaa yhdessä! Emäntä ja sen ystävä vei meidät sellaiseen isoon puistoon, jossa käy paljon muitakin koiria, ja saatiin olla siellä ihan ilman hihnoja. Ensin piti varmuudeksi nuuhkuttaa alue tutuksi ja tarkastaa, ettei siellä ollut muita kuin me. Sitten uskaltauduin pyytämään Nimdaa leikkimään! Juokseminen on meistä molemmista todella kivaa. Nimda vaan on minua hurjan paljon nopeampi, sillä kun on niin pitkät koivet ja kaikkea.. parhaani yritin pysyä mukana ja mielestäni ihan näppärästi siinä onnistuinkin!




Kun puistoon tuli muita koiria, me lähdimme pois, sillä minua vähän vielä jänskättää nuo tuntemattomat koirat. Minun teki mieli vielä kovasti leikkiä Nimdan kanssa, mutta hihnassa se oli melko vaikeaa..






Tämän reissun jälkeen olin ihan rättipoikkipuhki. Onko mikään ihme?

Emäntäni pyysi vielä mainitsemaan suurkiitokset kuvista Nimdan emännälle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti