Kauheaa hälskettähän se kotiin pääseminen kuitenkin oli, ja voin myöntää, että minua hieman jänskätti. Emäntä kantoi minut autolle, semmoiseen kamalaan nopeasti liikkuvaan koppiin, joka jylisi ja pomppi. Onneksi ei sentään tullut huono olo, sehän siitä olisi vielä puuttunut. Uusi kotini on melko pieni, haistelin sen läpi aika äkkiä. Ihan viihtyisältä kuitenkin vaikuttaa. Emäntä oli laittanut minulle petin pöydän alle, jonka kelpuutin heti omakseni. Se on varsin pehmeä ja oikein hyvä nukkua monessakin eri asennossa. Olenkin nyt saanut nukuttua oikein kunnolla, kun kerrankin on rauhallista eikä ole toisia koiria räksyttämässä ja ressaamassa ympärillä.
Pihalla käyminen on aika jännää, mutta nyt kun tuo puistikko alkaa olla jo vähän tutumpi, niin ei se enää ihan niin jännää ole. Kummallisia kaksipyöräisiä vempeleitä sujahtelee jatkuvaan ohi ja paljon on ihmisiä ja niitä autojakin liikkeellä, mutta en minä niistä nyt niin kovasti enää jaksa välittää. Säikyttelystä en kyllä tykkää, mutta hei, kukapa tykkäisi.
Emäntä vaikuttaa ihan kivalta tyypiltä. Mukavan lempeät kädet sillä ainakin on, ja rapsuttelu tuntuu oikein kivalta. Se, mikä minua vähän ihmetyttää, on että Emäntä aina välillä menee oven taakse piiloon. Ei kai se aio hylätä minua heti? Mutta sitten se tuleekin pian takaisin, mikä on minusta oikein kivaa. Emäntä sanoo, että minun täytyy oppia olemaan kotona ihan itsekseni, koska ei voi olla täällä aina kanssani. Kurjaltahan se minusta tuntuu.. mutta ehkä totun siihen ennen pitkää. Jos siis on ihan pakko.
Tällä kertaa en tämän enempää jaksa kirjoittaa. Kohta pitäisi lähteä käymään vielä iltapisulla, jos nyt vihdoinkin uskaltaisin tehdä sen ulos..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti